Suomeen on tullut ruotsia puhuvia ihmisiä jo satoja vuosia sitten, kauan ennen maan itsenäistymistä. Nykyinen Suomi oli osa Ruotsin kuningaskuntaa keskiajalta vuoteen 1809 saakka. Suomen ja Ruotsin yhteiselo päättyi Napoleonin sotiin. Napoleon vaati Venäjää painostamaan Ruotsia liittymään taisteluun Britanniaa vastaan. Venäjän tsaari Aleksanteri I teki näin valtaamalla Suomen.
Ruotsi oli hallinnon, oikeuslaitoksen ja opetuksen kieli aina 1800-luvun loppupuolelle, jolloin suomi nousi viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle. Suomen itsenäistymiseen mennessä vuonna 1917 suomen kieli oli noussut vallitsevaksi kieleksi.
Ruotsin valtakunta laajensi 1100-luvulla alueitaan idän suuntaan. Suomeen saapui ruotsalaisia hallintoviranomaisia ja ruotsin kielestä tuli hallinnon kieli, mikä tietysti vaikutti kansaan. Uuden ajan alussa suomenkielisiltä alueilta kotoisin oleva papisto oppi ruotsia opinnoissaan.
Ruotsin maantieteellinen sijainti on aina vaikuttanut suomalaiseen yhteiskuntaan. Ruotsi oli hallinnon kieli 1800-luvun loppupuolelle saakka. Yläluokan kieli se oli vielä kauemmin. Niinpä yhteiskunnan kerma esitteli itsensä mieluummin ruotsin- kuin suomenkielisinä, olipa heidän todellinen taustansa mikä hyvänsä.
Suomenruotsalaisuus on melko uusi käsite. Suomenruotsalaisuudesta on puhuttu vasta 100 vuotta. Kaksikielisyys ja modernin suomalaisen kulttuurin länsimaistuminen ovat positiivinen seuraus historiallisista siteistä Ruotsiin ja Skandinaviaan.